Ärsyyntymistä mediakasvatuksen äärellä

Ärsyttävä mediakasvatus näkökulmineen on alkanut värittää arkeani ihan vääränlaiseksi. Olin tottunut elämään kiinnittämättä mediaan sen suurempaa huomiota, tiesin että se on läsnä, mutta en välittänyt siitä. Ohitin mainokset samalla tavalla maisemaan kuuluvina elementteinä kuin vastapäisen kerrostalon ja tienvarsia reunustavat puut, itsestäänselvyyksinä. Asenteeni oli: älä välitä, pääset vähemmällä. Nyt en enää pysty siihen. Pyöräillessä kaupungilta kotiin joka ikinen mainos hyppää silmiini. Huomaan maisemassa tuhottoman määrän hiljaisena viestiään huutavaa mediaa, kauppojen nimiä ja tuotemerkkejä, jotka ennen hukkuivat katukuvaan. Ja sama jatkuu kotonakin: Iittala, Rywita, Whiskass, Bilanx, Karhu, Coca-cola, OBH-Nordica, Samsung, Siemens, Fazer sanoo keittiöni. Puhumattakaan ympärillä puhuvista lehdistä ja kirjoista, joita en välttämättä juuri nyt lue, mutta jotka jatkuvasti ovat läsnä ja kertovat viestejään.

Luennolla havahduin siihen, kuinka pintapuolisesti olin mediapäiväkirjan koostanut. Kirjoittanut noin vain listaksi, pohtimatta edes median käsitettä lausetta "Kamalan vaikeaa mieltää kaunokirjallisuuskin mediaksi" enempää. Puhelinta en ollut muistanut ollenkaan, se on niin itsestäänselvyys, ettei sen olemassa oloa juuri pane merkille. Mutta lasketaanko puhelin, jos sitä on käyttänyt vain herätyskellona aamulla? Jos puhelin lasketaan niin miksei mikroaaltouunia, yhtä paljon herätyskello on ohjelmoitu kuin mikrokin? Määrittääkö median väline vai sisältö? Entä onko yliopistolla pidetty luento mediaa, entä pienryhmässä pidetty tutoriaali - ja jos on niin mikä sen erottaa muusta keskustelusta vai onko kaikki ihmisten välinen viestintä sitten mediaa?

Luennoitsija totesi, ettei yhtä oikeaa määritelmää ole, mutta jotakin selkeyttä asiaan kaipaan, tarvitsen määritelmän omaan media-käsitteen käyttööni. Kuinka voin opiskella alaa, jonka peruskäsitettä en osaa määritellä tai en edes tiedä vaihtoehtoisia käsitteenmäärittelyn tapoja? Ongelma on kyllä tuttu jo uskontotieteen opiskelusta, uskonto-käsitteen määrittely on vähintään yhtä hankalaa. Jokin lähtökohta on kuitenkin oltava olemassa: tietoisuus erilaisista määritelmistä ja niiden käyttökelpoisuudesta eri yhteydessä. Siispä avataan hakukone ja kirjoitetaan: "median määritelmä".

Media on monikkomuoto latinan sanasta medium, joka on merkinnyt keskimmäistä ja välissä olevaa, sittemmin englanninnettuna väliin tulevaa tai välittävää tahoa. Koska suomenkieleen m-loppuinen lainasana istuu huonosti, on alettu käyttää muotoja media - mediat. Toinen suomenkielinen vastine sanalle medium on viestin, eli väline jolla sanomia siirretään lähettäjältä vastaanottajalle. Tästä näkökulmasta media vaatii siis aina jonkin viestintävälineen Tottakai viestit kulkevat aina jonkin välittäjäaineen kautta, mutta ilma ja ääniaallot ovat luonteeltaan kuitenkin erilaisia kuin varta vasten valmistetut välineet. Voin siis huokaista helpotuksesta kasvokkain käydyn keskustelun suhteen, rajataan se pois mediasta.

Seuraavaksi törmäsin Johan Förnäsin laajaan ja suppeaan median määritelmään, joista suppeampi lienee lähempänä yleistä media sanan käyttöä. Siinä mukaan luetaan kulttuurinen tai symbolinen viestintä, ja media tarkoittaa teknisiä järjestelmiä, jotka korvaavat ihmisten välisen suoran vuorovaikutuksen. Näin ajateltuna luentotilanne itsessään ei ole mediaa, mutta usein siellä hyödynnetään erilaisia medioita, kuten vanhat kunnon piirtoheitinkalvot korvanneita power point -esityksiä, internetsivuja tai niiltä löytyviä videoita, medioita medioiden keskellä.


Medialla voidaan siis tarkoittaa ylipäätään viestintä, mutta pelkkä väline ei vielä riitä, vaan tarvitaan myös mediateksti, jokin sisältö jota välitetään. Tämän takia siis unohdin puhelimen. Toki joku on ohjelmoinut kännykkään valikot ja herätyskellon tekstin, mutta koska mediateksti on niin toistuva ja suppea, automaattisesti rajasin sen pois. Tuotemerkit ovat toinen ongelmakohta. Mikko Lehtosen mukaan mediumin kolmas merkitys liittyy markkinointiin, jossa esimerkiksi sanomalehti nähdään mainonnan mediumina. Voiko mikä tahansa tuote silloin olla medium, välittäessään viestiä esimerkiksi tuotemerkistä tai aatteesta? Toki näin on, mutta arkipuheeseen se voi aiheuttaa ongelmia. Ehkä mainontaa voidaan ajatella yhtenä median osa-alueena sinäsä, riippumatta siitä mihin mainos on milloinkin painettu, vaikka tämä sotkeekin alkuperäistä ajatusta mediumin materiaalisesta ulottuvuudesta.


Median lisäksi olen pohtinut mediakasvatuksen käsitettä liittyen toisen välitehtävän tehtävänantoon. Tarkoituksena olisi tutkia teeman mediakasvatus ilmenemistä eri viestimissä muutaman päivän aikana, ja ahkerasti olen toki selannut uutisia ja puheenaiheita viestimissä. Vaan mikäs on teemaa mediakasvatus, mikä pelkästään mediaa käsittelevä uutinen ilman kasvatuksellista elementtiä? Kasvattavaan sävyyn kirjoitettu uutinen jostakin mediasta, eli itsessään mediakasvatuksellista aineistoa, vai kenties tietyn median hyödyntämistä opetuksessa välineenä käsittelevä aihe, entäpä linjaukset siitä mitä mediassa saa ja ei saa näyttää, onko se kansalaiskasvatusta? Pitäisi ehkä sittenkin opiskella teoreettista filosofiaa, kun kerran käsitteiden pyörittely kiinnostaa näin paljon.

Ärsyttävällä tavalla mediakasvatuksen opiskelu myös vaatii ajattelemaan, ja se jos mikä on kamalaa. Tämä blogin kirjoittamisen piti olla helppo tapa suorittaa kurssi, olenhan minä kirjoittanut ennenkin ja sanottavaa on riittänyt, ajattelin. Mutta kuinka erilaista bloggaaminen onkaan, kun on aihe, jota pohtimalla pitäisi myös osoittaa tietämyksensä ja kurssikirjan lukeneisuutensa. Sellainen vaatii ajattelua, ja ajattelu vaatii aikaa, jota on aina liian vähän. Kasvun paikka tämäkin: kurssillinen perfektionismia vastaan taistelua, keskinkertaisuuden sietämistä ja tekstiensä hyväksymistä silloinkin, kun joku toinen on pohtinut samaa aihetta paljon nokkelammin ja fiksummin. Mutta kun kerta olen aloittanut niin en kyllä jätä kesken, kiristelen hampaita sitten.

" Sinä olit tuhma, kun pakotit minut aloittamaan viulunsoiton. Mutta kun minä nyt olen aloittanut, niin en minä lopetakaan. " sanoi allekirjoittanut viisi ja puoli vuotiaana, eikä asenne näy siitä juuri muuttuneen.

Median käsitteellistämisessä auttoi Erkki Karvosen Johdatus viestintätieteisiin.